Syksy on ollut monivivahteinen, välillä on satanut lunta ja välillä vettä. Ruohonleikkuu on jäänyt harteilleni avopuolison kiireiden vuoksi. Olen nytkin vielä koettanut leikata loppuja märkiä, lakoontuneita nurmikoita ennen lumen lopullista satamista. Samoin haravoin hätiköiden vaahteroiden ja omenapuiden lehtiä pensaiden juurille. Kassaroin yhden pihakuusen oksan, josta sain havuja arimmille talvehtijoille. Keväällä taas on arvoitus, mitkä kasvit ovat hengissä. Viime talvena menivät alppikärhö ja kiinankärhöt, vaikka olin ne peitellyt mielestäni ihan hyvin. Meillä liikkuu talvella pihalla rusakoita, jotka tekevät myös tuhojaan. Meidän vanhempi kissa Hugo vahtii välillä pihakoivun alla, ettei tule lintuja liikaa syömään siemeniä. Hugon lähdettyä vähän kauemmaksi, linnut lentävät parvena takaisin oksille laulelemaan kissan tyhmyydelle. Syksyn ruska on tänä syksynä ihanaa Pohjois-Karjalassakin.